Olen käynyt Jännän kanssa rallytoko- ja koiratanssikursseilla ja se on nopea oppimaan ja tykkää puuhata yhdessä ihmisen kanssa. Jostain syystä olen kuitenkin aina kokenut, että Jännä ei ”sovi omaan käteen” – se tuntuu liukkaalta kuin saippua, enkä tunnu saavan siihen yhteyttä. Jännä on todella herkkä ja jos sen varpaille erehtyy astumaan, se kiljaisee kuin syötävä ja aloittaa järjettömän mielistelyn. Se ei ole myöskään koira, joka aktiivisesti tarjoaisi mitään, jonka vuoksi myös sheippaus ja muut vastaavat keinot ovat olleet haastavia koulutusmetodeja. Kotioloissa ja normaalissa arjessa Jännä on ollut aina helppo ja mukava, kaikille kiltti koira.

​

Jännä luonnetestattiin nelivuotiaana, tulos yllätti ja ei yllättänyt. Kokonaispistemäärä ja osa-alueet ovat Jännän näköiset, mutta ääniin se ei ole koskaan juurikaan reagoinut, eikä reagoi nykyäänkään. Omastani ja myös muutaman muun mielestä Jännä oli ennemmin laukauskokematon kuin laukausaltis, mutta tulos oli tämä enkä lähtenyt sitä uusimaan, koska se ei olisi kuitenkaan muuttanut tilannetta suuntaan tai toiseen, vaikka tulos olisi muuttunut hyväksytyksi. Jännää ei ole terveystutkittu ihan siitä syystä, että useamman vuoden ajan kun oma terveyteni reistaili laajasti, oli koiraharrastus kaikilta osin jäissä ja koirat vain lemmikkejä – silloin koirien tutkimiset eivät käyneet mielessäkään – vaikka se nyt jälkikäteen ja kasvattajan puolesta toki harmittaa.