Auvergnenseisoja

"Suoralinjainen ja normaalirakenteinen koira. Vahvarakenteinen ja vankkaluustoinen, ei raskas. Se edustaa tyypillistä ranskalaista lyhytkarvaista seisojaa, jolle on ominaista liikkeiden keveys ja tyylikäs olemus, jota karvapeitteen kauneus ja harmoniset mittasuhteet korostavat. Koira soveltuu rakenteeltaan liikkumaan pitkiä matkoja joustavasti ja työskentelemään koko päivän hyvinkin vaikeissa maastoissa."

- Auvergnenseisojan rotumääritelmä

Uros Twinstripe Gaston "Hampus"
Kuva: Mirka Siljander

Tälle sivulle olen kerännyt rotutietoa auvergnenseisojasta. Olen käyttänyt joitakin tietolähteitä, mutta suurin osa tekstistä perustuu omiin sekä kuultuihin kokemuksiin. Rodusta löytyy hyvin vähän tietoa suomeksi ja edes englanniksi, joten toivon tämän sivun paikkaavan puutetta suomenkielisten sivujen osalta. Jos kaipaat lisäyksiä tai korjauksia sivulle, otathan yhteyttä!

Perustiedot

Alkuperämaa:
Käyttötarkoitus:
FCI roturyhmä:
Alkuperäinen nimi:
Koko:

Luonne:

Rotuyhdistys:

Ranska
Seisova lintukoira
FCI7, kanakoirat
Braque d'auvergne
urokset 57 - 63 cm, ihanne 60 cm nartut 53 - 59 cm, ihanne 56 cm, +/-2cm poikkeama sallitaan
Lempeä, omistajaansa hyvin kiintyvä, älykäs ja kuuliainen. Koulutus on ennen kaikkea luontaisten ominaisuuksien kehittämistä. Hajuaisti on voimakas. Soveltuu hyvin elämään perheessä.
Saksanseisojakerho Ry.

Rotumääritelmä

Hyödyllisiä linkkejä:

Ranskan rotuyhdistys
Braque d'Auvergne pedigree database
KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (valitse FCI7 ja auvergnenseisoja)
SSK tietokanta (koetuloksia yms.)

Historia

Auvergnenseisoja on vanha, mannermainen kanakoirarotu ja sitä on tavattu Ranskan Auvergnessa Chantalin alueella jo yli 200 vuotta sitten. Varhaista historiatietoa on vähän, mutta useampien lähteiden mukaan Maltan ritarikunnan uskotaan vaikuttaneen auvergnenseisojan rodun syntyyn. Vuosien saatossa rotu on muovautunut metsästäjien käsissä, kun auvergnenseisojaa on kehitetty vastaamaan metsästäjien omia tarpeita. Rodun verrattain vanhasta iästä huolimatta siitä ei löydy tämän enempää historiatietoa

Nykypäivä

Auvergnenseisoja ei ole missään vaiheessa saavuttanut suurta suosiota kotimaansa ulkopuolella. Ranskassa rotu on kohtalaisen suosittu, sitä käytetään sekä metsästyskoirana että perhekoirana. Suomi on ainoa Pohjoismaa, jossa rotua kasvatetaan ja vuosien saatossa Suomeen on rekisteröity hieman yli 100 yksilöä (sis. pentueet ja tuonnit). Rodulla on yksittäisiä kasvattajia siellä sun täällä Euroopassa, mm. Puolassa ja Unkarissa, myös Englannissa on jonkin verran rodun yksilöitä. Maailmanvoittajanäyttelyissä koiramäärät ovat olleet 10 koiran luokkaa, joka kertoo myös rodun suosiosta.

Auvergnenseisojille on tekeillä jalostuksen tavoiteohjelma (JTO), jonka on tarkoitus valmistua syksyn 2025 aikana. Nykyisellä aikataululla JTO tulee käyttöön vuoden 2027 alusta. Olen mukana JTO-työryhmässä.

Alla käsittelen ja esittelen rotua aihealueittain nykytilanteeseen peilaten; terveys, luonne, käyttö, metsästyskäyttö ja koulutettavuus. Täydennäin sivun sisältöä pikkuhiljaa.

Luonne

Rotumääritelmän mukaan auvergnenseisoja on lempeä, omistajaansa kiintyvä, älykäs ja kuuliainen. Koulutuksessa keskitytään luontaisten ominaisten vahvistamiseen ja rotu sopii hyvin elämään lapsiperheessä. Kirjoitan nyt rodun luonteesta oman kokemukseni perusteella omasta koirasta, muista tapaamistani rodun yksilöistä sekä kuulemistani tiedoista.

Auvergnenseisoja on ystävällinen, kiltti, sosiaalinen ja luonteeltaan helppo koira. Rodussa esiintyy jonkin verran epävarmuutta, jonka vuoksi pentuna on syytä pitää huolta riittävästä sosiaalistamisesta, kuten minkä tahansa pennun kanssa. Oman kokemukseni mukaan rotu tulee hyvin toimeen muiden koirien kanssa eikä koira-aggressiivisuutta juurikaan esiinny yksittäisiä urosten machoiluja lukuunottamatta. Mahdollinen urosten machoilu esiintyy kun hormonit alkavat kunnolla hyrräämään 1,5-2v iässä.

Oman kokemukseni mukaan auvergnenseisoja ottaa avoimesti vastaan kaikki kotiin tulevat vieraat - uudet ja vanhat. Se juoksee ovelle haukkuen oven tai muun äänen kuullessaan, mutta ei varsinaisesti vahdi. Todennäköisimmin aukki hukuttaa tunkeilijan pusuihin. Oma koirani on lähtenyt täysin vieraan ihmisen kanssa näyttelykehään ja käytöksestä ei huomannut mitään - ei ainakaan mitään negatiivista. Rotu sopeutuu myös hyvin muutoksiin ja kestää esimerkiksi matkustamisesta aiheutuvaa henkistä kuormaa.

Luonteensa ansiosta auvergnenseisoja sopii erinomaisesti myös lapsiperheeseen. Toki koirissa on yksilöllisiä eroja, mutta sopeutuvana rotuna aukki tottuu lapsiin nopeasti. Itse toimme kotiin 13 viikkoisen pennun, joka kirjaimellisesti kiipesi seinälle, kun näki ensimmäistä kertaa 2-vuotiaan tyttömme - parissa viikossa nämä kaksi makasivat jo vierekkäin ja nyt 1,5 vuotta myöhemmin kaksikko on erottamaton.

Kestävänä metsästyskoirana auvergnenseisoja on energinen ja sitä on lähes mahdoton väsyttää fyysisesti. Rotu kestää kuitenkin hyvin myös vapaapäiviä ja nauttii lämpimästä sohvasta lähes poikkeuksetta yhtä paljon kuin vapaana juoksemisesta. Auvergnenseisoja on kainalokoira, joka ei aina hahmota kokoaan. Rotu vaatii omistajaltaan toisinaan huumorintajua ja pitkää pinnaa. Auvergnenseisojassa on jopa joitain kissamaisia piirteitä, eikä ole lainkaan tavatonta nähdä aukkia sohvan selkänojalla kiipeilemässä.

Terveys

Auvergnenseisojia tutkitaan Suomessa - ja myös muualla maailmalla - verrattain vähän. Jalostukseen käytettävät yksilöt pääsääntöisesti kuvataan Suomessa melko laajasti, mutta ne koirat, joita ei käytetä jalostukseen, jäävät usein kuvaamatta. Tähän toivon todella muutosta - yritän tehdä sen eteen kaiken minkä yhtenä pienenä ihmisenä vain voin.

Rodun suurin ongelma on lonkkaniveldysplasia ja esimerkiksi Ranskan rotuyhdistys on sitoutunut noudattamaan kansallisen kennelliiton ohjeistusta lonkkaniveldysplasian torjumiseksi. Lonkkien ongelmat eivät ole epätavallisia (ranskalaisilla) seisojaroduilla, mutta luonnollisesti etenkin käyttökoiran kohdalla A-lonkka on aina C-lonkkaa parempi. Koska koiria tutkitaan Suomessa niin vähän, on rodun kokonaistilanne Suomessa melko pimennossa. Rodussa on kuvaamattomien lisäksi kuvattuja oireettomia sekä kuvattuja oireellisia koiria.

Lonkkien lisäksi auvergnenseisojilla esiintyy jonkin verran muita luustovikoja (kyynärnivelen kasvuhäiriö, selkäongelmat), allergioita ja herkkävatsaisuutta.

Olen tehnyt kattavan kyselyn auvergnenseisojan omistajille, joka kattaa laajasti mm. terveysongelmat ja tulen julkaisemaan sen tulokset kevään aikana näillä sivuilla sekä Auvergnenseisoja Suomi-fb-ryhmässä. Tämä lienee toistaiseksi kattavin otanta rodun terveystilanteesta Suomessa.

Käyttö

Vaikka auvergnenseisoja on jalostettu ensisijaisesti metsästyskoiraksi, sopii se koulutettavuutensa ja ominaisuuksiensa ansiosta monipuolisesti erilaiseen harrastamiseen. Käsittelen tässä kappaleessa rodun käyttöä yleisesti ja seuraavassa osassa auvergnenseisojan metsästyskäyttöä.

Metsästyksen lisäksi erinomaiselle nenänkäyttäjälle sopivia lajeja ovat esimerkiksi MEJÄ ja nosework, mutta näiden lisäksi auvergnenseisojia löytyy myös agilityradoilta, rally-tokosta ja vetolajeista. Näyttelyissä käy vuosittain keskimäärin kymmenkunta eri yksilöä, mutta näyttelykohtaiset osallistujamäärät ovat pieniä. Auvergnenseisojia käytetään Suomessa myös esim. liito-oravien elinalueen kartoitukseen.

Auvergnenseisoja sopii myös aktiiviselle ihmiselle tai aktiiviseen perheeseen perheenjäseneksi, kunhan sille voidaan tarjota riittävästi monipuolista liikuntaa ja aktiviteetteja. Pelkäksi seurakoiraksi taajamaan rotu ei kuitenkaan lähtökohtaisesti sovellu.

Lyhyen karvansa vuoksi auvergnenseisojan paikka ei ole tarhassa vaan sisällä yhdessä perheensä kanssa. Rotu vaatii pukemista kylminä kuukausina, tarvittavan vaatetuksen määrä vaihtelee yksilöittäin. Meillä aloitetaan pukeminen yleensä silloin, kun elohopea laskee alle viiden asteen, syyssateet alkavat ja kylmä viima tunkeutuu luihin ja ytimiin. Kovimmilla pakkasilla takin lisäksi käytetään tossuja.

Kuva: Janina Holmberg

Metsästyskäyttö

Kotimaassaan Ranskassa auvergnenseisoja on monipuolinen metsästyskoira, sillä se soveltuu kaikkiin maastoihin. Ranskassa rodulle on olemassa myös oma “working standard”, eli määritelmä siitä, miten auvergnenseisojan tulee toimia metsästyksessä - rotumääritelmän käyttöpuolen versio.

Linnustuksen lisäksi auvergnenseisoja sopii pienriistalle ja eri eläinten jäljittämiseen. Rotu ei ole ehkä se KAER-kokeiden tykki, mutta koulutettavuutensa ansiosta se on parhaimmillaan käytännön metsästyksessä yhdessä omistajansa kanssa. Kuten Suomessa, myös Ranskassa kokeisiin kuuluu vesityökoe. Auvergnenseisoja sopii myös vesilinnustukseen, kunhan se totutetaan veteen jo pentuna. Itse kantapään kautta opittuna nämä ranskalaiset herkkähipiät eivät arvosta Suomen viileitä vesiä, elleivät totu siihen jo pentuna.

Auvergnenseisojan metsästyksellisiin vahvuuksiin kuuluu sen taloudellinen tapa liikkua. Se liikkuu pääosin laukkaamalla, mutta se voi vaihtaa raville maaston muuttuessa, esimerkiksi korkeassa heinikossa. Sen vahvuuksiin kuuluu myös kyky liikkua vaikeassa maastossa kuluttamatta merkittävästi energiaa. Auvergnenseisojaa pidetään älykkäänä ja tätä piirrettä rodussa myös arvostetaan.

Auvergnenseisojalle on annettava aikaa tehdä hakua, eikä sitä tulisi verrata työskentelytavaltaan muihin seisojarotuihin. Rotutyypillinen liikkumistapa vie enemmän aikaa, samoin sen tapa käyttää nenää. Auvergnenseisojan seisonta on kiinteää, muttei jännittynyttä. Seisontaan voi liittyä raajan nostaminen, mutta koiran seisonta saattaa olla vain paikalla seisominen ja pään nostaminen.

Auvergnenseisojalla on luontainen halu toimia ihmisen kanssa ja styöskentelee ennen kaikkea yhdessä ohjaajan kanssa - ei ohjaajalle. Rotu on herkkä, joten sen työskentelyyn vaikuttaa myös koiran oma mielentila ja se peilaa vahvasti ohjaajansa tunteita.

Twinstripe Gaston "Hampus" pellolla - tämä oli normaali peltolenkki, mutta Hampus lähti luonnostaan tekemään hakua ja tämä antaa hieman osviittaa auvergnenseisojan tavasta hakea.

Koulutettavuus

Rotumääritelmän mukaan auvergnenseisojan koulutus on lähinnä luontaisten ominaisuuksien vahvistamista. Jo aiemmin mainittu luontainen halu toimia yhdessä ohjaajansa kanssa tekee auvergnenseisojan kouluttamisesta melko helppoa, kun tietää edes jossain määrin, mitä on tekemässä. Itse olen kokenut auvergnenseisojan kouluttamisen helpompana kuin belgin, mutta haluan tässä vaiheessa myös lisätä, että olen käyttänyt molemmilla erilaisia koulutusmetodeja, joka voi myös selittää eroavaisuuksia.

Auvergnenseisojan herkän hipiän vuoksi pakotteet ja johtajuusteorian saa heittää romukoppaan. Oman kokemukseni mukaan aukki näyttää keskisormea ja haistattaa pitkät, jos sitä yrittää karjua luokse tai pakottaa yhtään mihinkään. Positiivista vahvistamista käyttämällä auvergnenseisojan kouluttaminen on hedelmällistä ja tekemisen lisäksi ruualla motivoituva koira oppiikin nopeasti uusia asioita, niin hyvässä kuin pahassa. Auvergnenseisoja on melko ohjaajapehmeä ja ohjaajan mielentilalla on selkeä vaikutus koiran suorittamiseen.

Olen itse käyttänyt pääosin positiivista vahvistamista, sheippausta ja naksutinta ja ahneen koiran kanssa on syntynyt tuloksia nopeasti. Koira tekee iloisesti ja tarjoaa aktiivisesti, joka kertoo minulle, että olen valinnut oikean tavan kouluttaa tämän tyyppistä koiraa.