"Hilppa"
Fanaberia dla Hk'Bleu Z Magicznej Kniei
Tulokset
BIS4-BABY
BIS-4-pikkupentu @ Tallinn Winner Show 1.6.2025
Tutustu Hilppaan
Meillä ei ollut suunnitelmissa ottaa toista seisojaa näin pian ja näin pienellä ikäerolla. Sen tiesin, että seuraavaksi meille tulee auvergnenseisojanarttu, joka tulee olemaan kasvatustyöni kantanarttu, jos kaikki menee hyvin. Tästä syystä pidin silmiäni kokoajan auki siltä varalta, että jotain osuisi silmiin, ehkä koira jonka pennun tulevaisuudessa haluan tai löydän kasvattajan, jonka kasvatin haluan. Olinkin yhteydessä muutamiin ranskalaisiin kasvattajiin tulevaisuuden pentua ajatellen ja keskustelin yleisestikin rodusta sekä kasvatuksesta.
Sitten, vuodenvaihteessa -24/-25, näin Facebookissa mainoksen pentueesta Puolassa. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Etenkin pentueen emän pää oli sellainen, johon erityisesti kiinnitin huomiota - tällaisena "pääihmisenä" sitä kiinnittää päähän erikoisesti huomiota. Ystävälläni oli puolestaan Suomessa nuori uros samasta isästä ja tykkään Ossista sekä ulkonäöllisesti että luonteeltaan. Aloin viestittelemään kasvattajan kanssa, alitajunnassa tiesin että tämä on jo menoa, vaikka pitkään puhuinkin somessa "hypoteettisesta pennusta".
Kiinnitin punapantaiseen, symmetrisesti värittyneeseen pentueeseen huomiota jo päivän-parin ikäisenä - ennen, kun olin edes yhteydessä kasvattajaan. Siinä vaiheessa en edes tiennyt sukupuolta. Viikot etenivät, varasimme pennun ja aloimme miettimään, mikä pennuista tulisi meille. Valinta oli myös tärkeä, sillä Hilpasta om tarkoitus tulla jalostustyöni kantanarttu.
Valinnanvaraa oli, sillä pentueeseen syntyi kaikkiaan 11 pentua, joista taisi noin puolet olla narttuja. Kerta toisensa jälkeen huomasin kiinnittäväni huomiota tuohon punapantaiseen pentuun, vaikka miten yritin katsoa muita ja punnita vaihtoehtoja. Kasvattaja lähetti lukuisia videoita ja kuvia päätöksen tueksi. Punapantainen pentu oli touhukas, rohkea, iloinen ja kasvattajan sanoin pentueen "rascal", eli karkeasti käännettynä lurjus, vintiö tai hulivili. Kun saimme videon, jossa muut pennut jo nukkuivat ja Hilppa seikkaili ympäri kasvattajan taloa sata lasissa, tehtiin päätös siitä, että Hilppa muuttaa meille.
Joonas haki isäni kanssa Hilpan lentäen heti 8 viikon iässä, kun minä jäin kotiin koirien kanssa odottamaan. Hilppa matkusti hienosti lentokoneessa ja kotiutui meille erinomaisesti. Tuontikoiran kanssa on aina jännitysmomenttina se, mitä lopulta saa - tähän asti olimme olleet kasvattajan kertoman ja videoiden varassa. Hilppa oli juuri sitä mitä olimme odottaneet ja paljon enemmän. Ja kyllä, se todellakin on ilkikurinen riiviö.
Hilpalta löytyy valtavasti luonnetta ja se on monelta osin Hampuksen vastakohta. Hilppa ei pienestä hetkahda. se vaikuttaa melko ohjaajakovalta ja sillä on oma tahto. Sisällä kotona Hilppa on meissä tai Hampuksessa kiinni, mutta ulkona se on hyvin itsenäinen. Hilppa on todella ahne, joka on helpottanut sen kouluttamista. Myös sosiaalinen palkka toimii Hilpan kanssa hyvin, koska se rakastaa ihmisiä, etenkin omaa perhettään. Hilppa on myös osoittautunut työmyyräksi - pentukurssilla se odotti jatkuvasti ohjeita seuraavaa tehtävää varten, eikä välittänyt lepotauoista.
Hampuksesta ja Hilpasta on muodostunut majakka ja perävaunu-tyyppinen pariskunta, ne nukkuvat päällekkäin, painivat ja leikkivät päivät pitkät, välillä rajustikin. Hampuksen pallit ja korvat ovat joutuneet naskalihampaiden uhriksi useampaan kertaan, mutta onneksi on selvitty pelkillä naarmuilla.
Innolla odotan, mitä Hilpasta tulevaisuudessa kehittyy ja kasvaa. Toistaiseksi se vaikuttaa kaikilta osin lupaavalta ja juuri sellaiselta, jolla voi kasvatustyön aloittaa - kunhan Hilppa aikanaan tutkitaan terveeksi. Hilppa pääsee aloittamaan näyttelyt nyt kesällä 2025, Junkkariin se osallistuu syksillä 2026. Hilppa tulee olemaan mukana myös käytännön metsästyksessä.
